Olen avovaimoni kanssa elänyt yhdessä viimeiset 5 vuotta. Olemme olleet onnellisia ja minun ei ole tehnyt mieli edes katsoa toisiin naisiin, kunnes nyt. Olen syyllistänyt tästä tunteesta itseäni ja tunnen aivan, kuin tämä tunne olisi jo pettämistä. Onko tämä tavallinen tunne jokaiselle? Saako parisuhteessa ihastua muihin?
Kaikki alkoi nähtyäni pari viikkoa sitten lapsuudenystäväni Green Dayn keikalla. Seuraavalla viikolla minulla oli tarkoitus mennä kotiseudullani ja hän oli samaan aikaan tulossa kaupunkiin. Tottakai sovimme näkevämme, kun samassa kaupungissa olimme. Perjantaina saavuttuani paikalle menimme kahville "vanhalla" kaveriporukalla, johon "Tanja" kuului. Muiden häipyessä jäimme keskustelemaan elämästä. Huomasimme, että olimme eläneet nämä vuodet niin erilaista elämää. Hän oli ollut opiskelemassa. Itse olin päässyt koulusta ja olen ollut töissä siitä lähtien.
Lähdimme kahvien jälkeen hakemaan ystävämme ja siirryimme paikalliseen "Sedulaan". Minä kuskina ja Tanja kavereineen bilettämässä. Koko ilta oli todella onnistunut ja kaikilla oli hauskaa. Saimme keskustella Tanjan kanssa vielä lisää ja nauroimme katketaksemme. Olin ehkä hieman varautunut, koska Tanja humalatilan johdosta, jopa antoi jonkinlaista signaalia kiinnostuksesta. Tanssin illan päätteeksi kohteliaisuudesta Tanjan kanssa hitaan. Tuntui, että Tanja olisi tarrautunut minuun. Kotiinlähdön aikaan vein muut kotiansa ja sain viimeiseltä kotiinjääneeltä leveänhymyn, kun Tanja pyysi minua heille. Suostuin ja menimme heille, Keskustelimme läpi yön, kunnes kummatkin nukahtivat.
Tunnenko vetoa Tanjaan, koska hän osoitti kiinnostuksensa? Mielestäni saan nykyisessä suhteessanikin tarpeeksi huomionosoituksiani puolisoltani. Vai onko takana jotain muuta?
Olemme pari kertaa keskustelleet puolisoni passiivisuudesta ja hän on tällaiseksi muuttunut ihan vuoden aikana. Itse liikun aktiivisesti ja en tykkää olla paikallani. Haluan kokea ja tuntea eläväni, joka päivä. Puolisoni makaa TV:n edessä joka päivä ja kerran viikonlopussa lähtee kanssani esimerkiksi kävelylle. Istun kyllä itsekin koneen äärellä, mutta aina lähtiessäni kysyn lähteekö hän mukaan. Aina vastaus on pitkä "ÄÄÄääääää Eeeeennn.". Olen oppinut, jopa välillä olla kysymättä, koska tiedän vastauksen.
Tässä luultavasti on hakemani syy, miksi tunnen vetoa Tanjaan. Hän on aktiivinen, harrastaa liikuntaa. Samoja lajeja kuin minä. Lisäksi hän on positiinen ja sosiaalinen. Eli täysin vastakohta nykyiseen kumppaniini. Onko tosiaan, että ihastuu juuri päinvastaiseen ja täysin omaan peilikuvaan helpoiten?
